Kirjoitukseni mediassa

Tällä sivulla:

Turun Sanomat 31.5.2024

Ikääntyneet eivät ole samasta muotista

Suomen väestö on OECD-maiden kolmanneksi vanhin. Lähes neljännes suomalaisista on täyttänyt 65 vuotta ja vanhenemiskehitys jatkuu. Ikääntyminen nähdään yhteiskunnallisessa keskustelussa usein ongelmana ja sitä lähestytään helposti vain taloudellisesta näkökulmasta. 

Julkisessa keskustelussa käsitellään suuren ikäluokan palvelutarvetta valitettavan usein yhtenä pakettina. Vaikka väestön ikääntyminen vaikuttaa sote-palveluihin lisäten kustannuksia ja sote-henkilöstön tarvetta, todellisuudessa iäkkäiden ihmisten toimintakyvyssä on merkittäviä eroja.

Ikääntymisen myötä väestön palvelutarve toki lisääntyy, mutta varsinainen hoivan tarve kasvaa vasta 80 ikävuoden paikkeilla, eikä vielä silloinkaan kaikilla. Terve ja toimintakykyinen seniori tarvitsee terveyspalveluja kuten normaali aikuisväestö.

Ikääntyneitä yhdistävä tekijä on eläkeikäisyys, ja siihen se jääkin. Työelämä on jäänyt taakse ja useimpien elämä jatkuu toimintakykyisenä. Ihminen ei putoa pois aktiivisesta yhteiskunnasta jäädessään eläkkeelle, jolle siirtyminen lisää muun muassa lisää mahdollisuuksia järjestö- ja kansalaistoimintaan. Aktiiviset seniorit toimivat vapaaehtoistyössä ja tekevät arvokasta työtä esimerkiksi hoitaessaan lapsenlapsiaan tai ollessaan puolisonsa omaishoitaja. Yhä useampi jatkaa eläkeikäisenä työelämässä ja yrittäjänä.


Työiän ja varsinaisen vanhuuden välistä aikaa kutsutaankin kolmanneksi iäksi. Tähän suureen ryhmään kuuluvat seniorit osallistuvat yhteiskuntamme pyörittämiseen. Erilaisissa strategioissa tulee siksi ottaa vahvemmin huomioon kolmannen iän senioreiden voimavarojen säilyttäminen.

Yhteiskunnassamme on syytä ikääntymiseen liittyvään arvo- ja asennekeskusteluun. Mitä ajattelemme ikäihmisistä ja miten suhtaudumme heihin? 

Ikäihmisten minuus tai heidän eri alojen monipuolinen osaamisensa eivät katoa kalenterivuosien myötä. Tämän tunnustaminen lisää myönteistä suhtautumistamme vanhenemiseen.

TEIJA TIUSANEN
Turun Kokoomusnaiset
ANU AALTONEN
puheenjohtaja, Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset

Turun Sanomat 12.1.2023

Kela-korvausten leikkaus tuli voimaan käsittämättömän huonossa tilanteessa


Vuoden alusta kaikista yleis- ja erikoislääkärien vastaanottokäynneistä tai etävastaanottokäynnistä saa samansuuruisen korvauksen, 8 euroa ja valtaosa yksityislääkärin määräämien tutkimusten ja hoidon kustannuksien Kela-korvauksista poistuu kokonaan. Kela-korvattavaa jatkossa on vain yksityisen sairaanhoidon tutkimus- ja hoitotoimenpiteissä, jotka koskevat mielenterveyden ja suun hoitoa. 

Yksityisen sairaanhoidon korvauksien muutos vaikuttaa myös potilaan oikeuteen saada korvausta matkasta, jonka hän tekee yksityiseen sairaanhoitoon. Kela korvaa asiakkaan matkoja yksityiseen sairaanhoitoon vain, jos siellä annettu hoito on Kela-korvattavaa. Myös fysioterapiahoidon kustannuksista poistuu Kela-korvaus kokonaan. 

Vaikka Kela-korvauksia on jatkuvasti vuosien saatossa leikattu, on niitä edelleen käytetty kaikissa tuloluokissa, myös pienituloisimpien keskuudessa (HALI ry.) Erityisen selkeästi yksityisten palveluiden käytössä näkyvät tietenkin ne lääketieteen erikoisalat, joihin julkisen terveydenhuollon kautta on vaikea päästä hoitoon. Silmälääkärin ja gynekologin palveluissa tuskin on näkyvissä lisäystä julkisessa terveydenhuollossa.

Eläkkeelle siirryttäessä työterveyspalveluiden käyttö loppuu, ja eläkeläiset siirtyvät käyttämään julkisia tai yksityisiä terveyspalveluita. Ahkeria yksityisen sairaanhoidon Kela-korvausten käyttäjiä ovatkin työterveyden piiriin kuulumattomat iäkkäät. Yli 65-vuotiaista puolet on viimeisten vuosien aikana käyttänyt yksityisen terveydenhuollon palveluita.

Kela-korvauksen poistuminen voi olla este eläkeläiselle yksityisen terveydenhuollon palvelujen käytölle ja tämä tulee kuormittamaan nimenomaan julkista terveydenhuoltoa esimerkiksi pitkäaikaissairauksien seurannassa. Kuitenkin nimenomaan varhaisella riskitekijöiden tunnistamisella ja oikea-aikaisilla puuttumisella voidaan ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia, tyypin 2 diabetesta, kaatumisia ja murtumia sekä toimintakyvyn heikkenemistä. 

Ottaahan julkinen terveydenhuolto kopin näiden ikäihmisten lisääntyneestä julkisten palveluiden tarpeesta?

Kela-korvausten leikkaus on käsittämätön päätös tilanteessa, jossa hoitovelka on suuri ja sote-kustannuksia olisi voitava hillitä. 

Eri asiantuntijoiden lausunnoissa ja kannanotoissa on oltu yksimielisesti sitä mieltä, että Kela-korvausjärjestelmää ei kannata tässä tilanteessa ajaa alas. Päinvastoin Kela-korvausten korottaminen olisi ollut tässä tilanteessa tärkeää. Hoitovelan purkuun ja hoitoon pääsyn nopeuttamiseen tarvitaan yksityisen sektorin apu. Kela-korvatut lääkärikäynnit ovat yhteiskunnalle lisäksi edullisia, koska niissä potilas maksaa käynnistä valtaosan itse.

Kela-korvauksista säästyneillä varoilla on tarkoitus rahoittaa hoitajamitoituksen toteutumista. Hoitajamitoituksen toteutumisen esteenä on ja tulee olemaan hoitajapula ja edessä oleva hoitoalan eläkepommi. On epärealistista uskoa, että Kela-korvauksista säästetyillä varoilla voidaan toteuttaa hoitajamitoitus. Päinvastoin korvausten poistuminen tulee osaltaan lisäämään potilaita julkisen terveydenhuollon piiriin ja pahentaa edelleen hoitoon pääsyä.

TEIJA TIUSANEN
osastonhoitaja, TtM
aluevaltuutettu, Varha
(kok)

Turun Sanomat 18.11.2022

Kiireinen kirurginen osasto ei ole oikea hoitopaikka muistisairaille vanhuksille

Salon Seudun Sanomat uutisoi 14.11. Tyks Orton tekonivelleikkausjonon kasvaneen jyrkästi. Taustalla todetaan olevan pula sairaanhoitajista ja jatkohoitopaikoista. 

Hoidamme Tyks Ortossa käytännössä jatkuvasti yhden vuodeosastollisen verran jatkohoitoa odottavia potilaita. Potilaita, joiden hyvä hoito kuuluu kuntien terveyskeskusten vuodeosastoille tai kuntoutusosastoille. 

Tekonivelleikkauspotilas on vuodeosastohoidossa 1–3 vrk. Viikossa yhtä vuodeosastopaikkaa käyttää siis keskimäärin 2–3 tekonivelpotilasta. Jokainen jatkohoitoa odottava potilas kasvattaa leikkausjonoa. Pahimmillaan jatkohoitoa on esimerkiksi Turkuun potilas odottanut meillä 65 vuorokautta. Noiden 9 viikon aikana olisimme lyhentäneet tekoniveljonoa 18–27 potilaalla. 

On myös totta, että pula sairaanhoitajista näkyy leikkausjonojen kasvussa, mutta juuri tästä syystä olisi erityisen tärkeää, että saamme mahdollisimman pikaisesti potilaat saamaan oikeaa hoitoa oikeaan paikkaan. Vain siten pystymme edes jotenkin vastaamaan leikkaustarpeeseen. 

Kiireinen kirurginen vuodeosasto ei ole oikea hoitopaikka hauraille muistisairaille vanhuksille, eivätkä tilamme tue heidän kuntoutumistaan esimerkiksi takaisin tuettuun kotihoitoon. Tilanne on siis molemmille potilasryhmille täysin vääristynyt. Vanhukset eivät saa oikeaa hoitoa oikeassa paikassa ja toisaalta tästä syystä tekonivelleikkausjonot venyvät kohtuuttoman pitkiksi

TEIJA TIUSANEN
osastonhoitaja, TtM
Tyks Orto, tekonivelvastuualue
aluevaltuutettu (kok)

Turun Sanomat 26.4.2022

Turkulaisten omaishoitajien huoli on aiheellinen – hoitopaikkojen sulku tuo monelle raskaan kesän

Turun kaupungin vanhusten asumispalveluissa henkilöstötilanne on niin vaikea, että kaupunki joutuu sulkemaan tilapäishoidon paikkoja kesäksi.

Vapautuva henkilöstö siirretään pitkäaikaishoidon yksiköihin vakituisten työntekijöiden loma-ajaksi. 

Tämä on ymmärrettävää, koska pitkäaikaishoivaa ei voida keskeyttää edes henkilöstöpulan vuoksi ja uusia hoitajia ei saada.

Omaishoitajat ovat lähestyneet allekirjoittanutta miettien, miten Turku tulee turvaamaan näiden potilaiden ja heidän omaishoitajiensa tarvitseman hoivan ja hoidon tulevana kesänä.

Pitkä sulkuaika tarkoittaa monelle omaishoitajalle raskasta kesää. Pelkona on, että tuon kolmen kuukauden aikana, jolloin hoidettava ei pääse intervallijaksolle, useampi omaishoitaja väsyy, sairastuu ja joutuu mahdollisesti hoitoon. Tämä taas tarkoittaa, että omaishoidon turvin kotona hoidettu turkulainen ei luonnollisestikaan pärjää kotona, vaan joutuu hoitoon kodin ulkopuolelle.

Tilanne tulee olemaan sietämätön. 

Meillä kaikilla hoitotyön ammattilaisilla on mielessä kesä 2021 ja henkilöstöpulasta jo tuolloin johtuva perusterveydenhuollon jatkohoitopaikkojen puute. Potilaita ei saatu jatkoon Tyks Akuutista ja hoitojaksot Tyksissä olivat perusteettoman pitkiä. Sairaan vanhuksen ei tule joutua odottamaan jatkohoitoon pääsyä päivystyksessä. 

Sama tilanne on ennakoitavissa tulevana kesänä, koska kesän 2021 jälkeen on sairaanhoitopiirin alueella edelleen vähennetty perusterveydenhuollon vuodepaikkoja ja lisää supistusta on tiedossa kesäksi. 

Hoitoalan ongelmat ovat olleet tiedossa vuosikymmenet ja yksikään päättäjä ei voi olla ollut näistä tietämätön. Ilman palkkauksen, työn kuormittavuuden ja työolojen pikaista korjausta ongelmat eivät poistu. 

TEIJA TIUSANEN
Varsinais-Suomen hyvinvointialuevaltuutettu
Kokoomus

Turun Sanomat 18.8.2021

Meitä ei enää uhkaa hoitajapula, koska hoitajapula on jo alkanut.

Kilpailu erityisesti kokeneista hoitajista on todellisuutta. Hoitajia ei yksinkertaisesti riitä kaikille työnantajille ja hoitajapulassa onkin hoitajien markkinat. 

Ammattibarometrin mukaan viime vuoden toisella puoliskolla sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien avoimia työpaikkoja oli keskimäärin 2730 kuukaudessa ja lähihoitajien avoimia työpaikkoja 4947. 

2030-luvulla hoitohenkilökunnan tarve edelleen pahenee, kun suuret ikäluokat alkavat tarvita hoivapalveluja. Samaan aikaan nykyisistä hoitajista noin kolmasosa on jäänyt eläkkeelle, arvioi kunta-alan eläkelaitos Keva. 

Rekrytointiongelma on nostettu esiin ainakin 20 vuotta ja nyt jos koskaan on siis kiire tehdä hoitoala houkuttelevaksi korjaamalla palkkaus ja työolot. 

Hoitajapulassa työnantajan valtteja ovat hyvät työolot: riittävä henkilöstöresurssi, hyvä perehdytys, mahdollisuus osallistua täydennyskoulutuksiin, mahdollisuus urakehitykseen ja tietenkin kilpailukykyinen palkka. 

Hoitotyössä tarvitaan edelleen käsipareja hoitamaan, vaikka digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia hoitaa potilaita. 

Aliresursointi on johtanut työntekijöiden uupumiseen ja alalta on poistunut ennätysmäärä hoitohenkilökuntaa. Alalta poistumisen syyksi mainitaan erityisesti henkilöstövajaus ja jatkuva kiire. 

Paisuneet ongelmat olisi voitu välttää suunnitelmallisella resurssien vahvistamisella kuluneiden vuosikymmenten aikana sen sijaan, että henkilöstömitoituksilla haettiin lyhytnäköisesti säästöjä, vaikka tiedettiin, mitä on tulossa.

Sairaanhoitajien työtehtävät ovat myös laajentuneet uusille osa-alueille, mutta näitä uusia osa-alueita ei ole huomioitu resursseissa, vaan työntekijän työpanos on pois perustehtävästä. 

Täydennyskoulutuksiin osallistuminen lisää työhyvinvointia ja on edellytys laadukkaalle hoitotyölle, mutta nykyisessä työvoimatilanteessa on vaikeuksia mahdollistaa osallistuminen koulutuksiin. Jotta lisäämme hoitajien sitoutumista työnantajaan peräänkuulutan työnantajan tarjoamaa mahdollisuutta urakehitykseen omassa organisaatiossa. Sairaanhoitajilla on useita mahdollisuuksia hankkia erityisosaamista, ja sairaanhoitajat ovatkin varsin korkeasti koulutettuja perusopintojen lisäksi.

Valitettavan usein yliopistosta valmistuneet terveystieteen maisterit ja ammattikorkeakoulusta valmistuneet ylempi AMK -sairaanhoitajat siirtyvät nopeasti valmistuttuaan toiseen organisaatioon juuri oman organisaation urakehityksen puutteen vuoksi. Erikoistumismahdollisuuksia sairaanhoidossa on muitakin. Sairaanhoitaja voi suorittaa ammattikorkeakoulussa erikoistumisopintoja ja suuntautua esimerkiksi diabetes- tai haavahoitajaksi, ja tämän toivoisin näkeväni myös palkkauksessa.

Hallitusohjelman mukaisesti sairaanhoitajakoulutukseen on kohdennettu lisäaloituspaikkoja. Hyvä näin, mutta miten on huomioitu, että sairaanhoitajaopintoihin kuuluva harjoittelu on olennainen osa ammattikorkeakoulututkintoa?

Ohjeet ja säännökset asettavat opiskelijaohjaukselle paljon vaatimuksia ja tavoitteita ja ohjaajan on sitouduttava ohjaamiseen. Käytännössä kaikki sairaanhoitajat osallistuvat opiskelijaohjaukseen. Opiskelijoita on tänä päivänä käytännössä lähes jatkuvasti työyhteisössä ja tämä sitoo resurssia. 

Opiskelijaohjaus on muuttunut merkittävästi vuosien saatossa koulussa tapahtuvan lähiopetuksen osuuden vähentyessä. Esimerkiksi vastuu kättentaitojen opettamisesta on lisääntynyt harjoittelupaikoilla. 

Opiskelijaohjaus on tärkeä hoitotyön osa-alue, mutta tätä ei huomioitu mitenkään hoitajamitoituksessa. Opiskelijat ovat tulevaisuudessa työkavereitamme ja hyvä opiskelijaohjaus on työpaikalle myös imagokysymys ja rekrytointivaltti. Työyhteisö, työpaikan kulttuuri ja työnantajamielikuva vaikuttavat paljon siihen, halutaanko alalle jäädä.

Kun koronakurjimus helpottaa ja saamme rokotuksiin ja jäljittämiseen valjastetut hoitotyöntekijät takaisin terveyskeskuksiin ja sairaaloihin, on aika korjata vuosikymmenten aikana aikaansaadut resurssivajeet, puututtava työolosuhteisiin ja korjattava palkkaus. 

Korjausliikkeitä odotellessa allekirjoittaneella on vakava huoli henkilöstön jaksamisesta.

TEIJA TIUSANEN
osastonhoitaja, TtM
Tyks Orto
(kok)

Turun Sanomat 18.12.2020

Helpot potilaat ovat tosiaan hävinneet

Sairaalajohtaja Petri Virolainen allekirjoittaa väitteen hoitotyön aliresurssoimisesta (TS 16.12.) ja toteaa lähiesimiesten joutuneen puun ja kuoren väliin. 

Kiitos Virolaiselle tästä rehellisestä kommentista. Minä puolestani allekirjoitan esimiesten joutuneen puun ja kuoren väliin.

Kuten Virolainen toteaa, on tehostaminen johtanut siihen, että hoitoajat ovat lyhentyneet ja tästä johtuen sairaaloissa ei ole ns. helppoja potilaita. 

Samaan aikaan kun hoitoajat ovat lyhentyneet on terveydenhuollossa tapahtunut suorastaan digiloikka ja palveluja on pystytty siirtämään yhä enemmän verkkoon. Digitaalisten palvelujen ja muu potilaan hoitopolkuun kuuluva kehitystyö on osaltaan syönyt resursseja potilaan vierellä tapahtuvasta hoitotyöstä.

Kun potilaan hoitoisuuden nousua eikä kehittämistyöhön käytettyä työpanosta ei ole pystytty kompensoimaan on selvää, että kentällä on työmäärään liian vähän hoitajia. Jatkossa on sekä potilaiden hoitoisuus että kehittämistyön vaatima työpanos huomioitava hoitajaresursseja määriteltäessä.

Poikkeuksellisen raskas koronavuosi on lisännyt poissaoloja ja esimiehet ovat olleet täystyöllistettyjä sijaisten etsimisessä. Missään välissä ei johto ole kieltänyt sijaisten palkkaamista, mutta osaavia sairaanhoitajia ei muutamien kuukausien, puhumattakaan lyhyempiin sijaisuuksiin ole saatavilla. 

Valitettavan usein joudun pyytämään omaa henkilöstöä venymään ns. hälytysrahalla ja toteamaan hoitajille, että ”paikka on pystyssä” vain teidän jouston avulla. 

Kaikille teille iso kiitos jaksamisesta.

TEIJA TIUSANEN
osastonhoitaja, TtM
Tyks Orto